Tavattiin 2002 Keravan nuorisovankilassa. Tommi istui pahoinpitelystä, Ranella oli jotain luottokorttivirityksiä ja mä, Jere, istuin autovarkauksista ja kaikenlaisista muista jutuista joita silloin pyörittelin. Oltiin samassa pyykkivuorossa ja päätettiin perustaa bändi. Sen nimi oli Keskenmeno ja se oli sellaista peruspunkkia tyyliin Klamydia. Ei muisteta enää puoliakaan niistä biiseistä. Meidän kulttihitti oli kuitenkin "Vankilapappi", joka me esitettiin vankilan joulujuhlassa. Siitähän se riemu sitten repesi, eristykseen joka jätkä. Keskenmeno loppui aika pian sillä tavalla, että yksissä treeneissä Rane yhtäkkiä ilman mitään syytä suuttui ja koitti karata. No eihän me sen jälkeen enää saatu harjoitella siellä. Rane siirrettiin kaiken lisäksi Riihimäen vankilaan ja se veti Tommin aika pahasti maihin. Se rupes heittää ihan päätöntä läppää. Jotain jostain valosta ja Ranesta ja valonkantajasta. Se oli koko ajan valo sitä ja valo tätä, valo on sammunut, Riksu vei valon, pappi on valonvihaaja ja ties mitä kaikkee. Voitte uskoa, että se ei ollut valoisinta aikaa meidän elämässä. Hetkinen.. Ootas vähän.. Joo, kyllä mä nyt taisin puhua ihan kukkua. Oikeastihan me ollaan vanhoja lapsuuden kavereita, tavattiin jo 90-luvun alussa kun meidät kaikki sijoitettiin samaan lastenkotiin. Ptruu, ei tästä tule mitään. Ehkä on parempi, että Tommi jatkaa tästä, muistakaa ostaa meidän levy. Terveisin Jere

Muistan kesän 2004 jolloin kaikki alkoi. Leppä kukki tavallista enemmän ja mun nenä oli ihan verillä siitä jatkuvasta niistämisestä. Sit kun on nää veren rauta-arvot tosi alhaalla niin vuotaa muutenkin nenästä verta tosi helposti. Kerranki bussissa tirskahti veret jonku lapsen päälle ja se alkoi itkee ihan hulluna. Kaikki käänty bussissa katsomaan ja ne luuli, että mä olin lyöny sitä kersaa. Joku mies huus, että nyt jätkä kaivat verta nenästäs. Mä siihen, että ei tässä jumalauta tarvii paljon kaivella. Se on uskomatonta mitä kaikkee joku lepän kukkiminenkin voi aiheuttaa. Vaikka mä kannatankin vihreitä arvoja, niin ihan rehellisesti sanottuna olisin varmasti paljon onnellisempi, jos leppää ei olisi olemassa ollenkaan. Lääkäri on suositellu mulle maksalaatikkoo ja tiedän, että se auttaa, mutta kun mä yritän parhaani mukaan olla vege. Joka tapauksessa me perustettiin Karkkipäivä, kun kukaan ei tuntunut panostavan suomenkieliseen musiikkiin. Päätös siitä syntyi Saarijärvellä. Järvi-kaupungit on kyllä todella kauniita, mutta mä oon nykyään enemmän meri-ihminen. Meressä on jotenkin se seikkailun ja vaaran mahdollisuus koko ajan läsnä. Ei ne järvetkään tosin mitään turvapaikkoja ole, jos hukkumistilastoihin on yhtään uskomista. Kerran oli meilläkin paha tilanne järvellä, kun veneilemässä ollessa ampiainen rupes piirittää mua. Lepän lisäksi kun olen erittäin allerginen myös ampiaisille. Hunajakaan ei oikein maistu. Jotenkin se tähän pelkoon liittyy.

Tuossapa ne Tommin tärkeimmät. Minä kerron nyt lyhyesti Karkkipäivän historian käännekohdat Sinulle kärsivällinen lukijamme.

2004 kesä Orkesteri perustetaan, harjoitustilat Keuruulla. Johanna liittyy bändiin
2004 syksy Muutto Helsinkiin, ekan demon äänitykset
2005 kesä Levy-yhtiö otti yhteyttä ja patisti keikalle
2005 syksy toinen demo äänitetään
2005 talvi Ensimmäinen keikka, lisävahvistukseksi otetaan Olli ja Mia
2006 kevät "Levysopimus", Nuorisopappi-sinkku
2006 syksy Pitkäsoiton tekeminen alkaa
2006 syksy - 2008 kesä Jumalattomasti vaikeuksia.
2008 syksy Oman levy-yhtiön perustaminen, levyn julkaisu

-Rane